6. toukokuuta 2017

Porkkana vai sacherkakku? Sen kun tietäisi.



Kirjoitinkin tuossa aikaisemmin että tämä elämä on nyt vähän tällaista rimpuilua ilman kunnon unta, ilman kasviksia ja Sputnik radiokanavaa kuunnellessa. Otin kirjoituksen jälkeen pienen spurtin ja nyt on sängyssä uutta patjaa ja lautasella nähty muutakin kuin riisiä ja kanaa. Autossa on paras välillä hiljentää radio kokonaan.

En silti ole tyytyväinen elämääni. Pitäisi varmaan olla koska asiat on todella hienosti. On työ, on koti, on rakkaus ja rikkautta juuri sen verran että toimeen tulee. Miksi se ei riitä? Pitäisikö sen riittää? Pitääkö tyytyä? En aijo tyytyä. Haluan enemmän, isompaa ja parempaa. Mä olen sellainen. Ehkä joku päivä huomaan että nyt on hyvä, mutta se päivä on tuskin ihan nurkan takana. Täytyy olla joku haave mistä ammentaa virtaa ja mitä kohti kurkottaa. Haave voi vaihtua vaikka joka päivä niinkuin se mulla vaihtuukin mutta jotain täytyy olla. Mulla oli hetki jolloin en tiennyt yhtään mitä haluan ja meinasin seota. Nyt mä haluan sataa asiaa ja on parempi, levollisempi. Elämä on siinä mielessä epeli, että se saattaa pudottaa mutta kyllä se myös kantaa. Sen mä olen kokenut ja siihen mä uskon. Kaikella on tarkoituksena. Mun elämä luettelee mulle tällä hetkellä lähtölaskentaa, ollaan tultu viimeisen vuoden aikana pitkä matka kolmosesta yhteen ja kohta se huutaa hep ja sit mennään! Sellanen tunne mulla on että kohta tapahtuu jotain.

Pää edellä pusikkoon, sieltä se onni löytyy!

ps. Cafe Laurin tarjoilija ei erottanut sacherkakkua porkkanakakusta ja tuttavalle oli tarjoiltu salaatti pekonilla kun on erikseen pyydetty annosta ilman possua. Olen erittäin huolissani maailman tilasta.

#cafelauri
#epätasaista

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ajatuksia? Sana on vapaa!