10. toukokuuta 2017

I can't believe it white girl got some ass



Mediassa on pyöritelty taas aiheita laihdutus, lihavuus, liikunta ja ruokavalio menneen "älä laihduta" päivän innoittamana. Ärsyttää koko päivä. Ainakin mun pää rupeaa huutamaan apua heti kun yritän jäsennellä tätä aihetta ja saada aikaiseksi jotain järkevää koottua tekstiä ajatuksistani joita tällaiset läskilaihakeskustelut aiheuttaa. Kuka määritteli laihan ja lihavan ja miksi me ihmiset on lähdetty moiseen paskajuttuun edes mukaan? Missä vaiheessa 180 senttisen naisen olikin hyvä painaa 50 kiloa laskettelumonoissa?

Mä olen vartalofani. Mua on aina kiinnostanut ihmiskeho kaikkine muotoineen ja muodottomuuksineen. Ja nyt puhun naisista. Olen huomannut että kun selaan esimerkiksi Instagramia niin kaikista eniten mun silmää miellyttää sellainen muodokas, pehmeä ja kurvikas naisvartalo. Hah, nyt kun mietin niin paljonko niitä tuolla helvetin esikartanossa nimeltä Instagram edes näkee, kurveja ja hyllyvää? Noh, joka tapauksessa. Surullisinta tässä on se että silmääni eniten miellyttää pehmeys, mutta en salli sitä itseltäni! Olen vartalotyyppiä "pehmeä persekäs" ja tuo mukana keikkuva metrinen perä aiheuttaa ahdistusta aina kun revin farkkuja jalkaan. Typerää, niin typerää. Pohjimmiltani kun kuitenkin koen, että kaikki ihmiset ovat kauniita ja jopa hieman vieroksun niitä kaikista kisakireimpiä ja lihaksikkaimpia naisia. Miksi kuitenkin takaraivossa kuiskii ääni että sellaiseksi on tultava koska se on ainoa hyväksyttävä olotila? Kuka tämän hirveän ajatuksen mun päähän syöttää ja sitä ruokkii? Minä ja kaikki mun ympärillä. Olen huomannut kuitenkin viime aikoina tekeväni enemmän töitä sen eteen että aidosti pystyisin pitämään itsestäni juuri tällaisena, hieman ruodusta karanneena metriperseenä, kuin sen eteen että mahtuisin pari vuotta vanhaan tavoitehameeseen ensi kesänä. Minulla on omassa päässäni meneillään pieni #vaakakapina joten menen ja ostan isomman hameen. Ostakaa tekin jos ahdistaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ajatuksia? Sana on vapaa!